tiistai 21. maaliskuuta 2017

Kun se ei mee pois..

Hei, olen Johanna ja olen ilmajoogakangasaddikti. 


Ei, tää tunne ei vaan mee pois. Se on ja pysyy ja on niin ihanaa.

Kaikkihan siis alkoi ihan vahingossa. Katselin joskus kuvia jossa ihmiset tekivät kivoja temppuja joogakankaalla ja ajattelin että näyttääpä tuo mahtavalta. Ensikosketuksen sain joogakankaaseen vuosi sitten Ready Set Polen tunnilla, josta syttyi jo kipinä mutta en vielä jäänyt koukkuun. Pahaksi onneksi pääsin talvella kokeilemaan uudelleen ja siitähän se sitten lähti - ihan lapasesta lähtikin.


Ennenkuin huomasinkaan odotin vain seuraavaa kertaa päästä kankaalle ja viikko vieri hitaasti. Pian alkoi tuntua ettei sekään ole tarpeeksi. Aloin haaveilla ihan omasta kankaasta enkä päässyt ajatuksesta eroon. Se vaivasi minua päivin ja öin kunnes eräänä keskiviikkona tunti olikin peruttu! Ei! Katastrofi! Olinhan jo selannut valmiiksi instagrammistakin liikkeitä mitä halusin kokeilla ja nyt en pääsisikään kankaalle! Ei! Kamalaa!

En enää kestänyt vaan pyöräilin ruokatunnilla läpi lumisen sohjon ostamaan kangasta. Löytyikin vielä ihanaa violettia sellaista. Töiden jälkeen rullasin sitten vielä hullun kiilto silmissä hakemaan oikeankokoisia hakoja toiseen kauppaan. Edelleen sen saman järkyttävän keväisen lumisohjon läpi pyöräillen, mutta mitäpä sitä ihminen ei tekisi intohimonsa riivaamana.


Ja siinä se sitten oli - The point of no return! Innosta kihisten ryntäsin jo samana ilmana ripustamaan joogakankaan kuntosalin tiloihin ja koukutuin entistä pahemmin heti kun sain jalat maan pinnan yläpuolelle. Vaikka alku tietysti on ollut aikamoista räpellystä niin jokin ilmajoogakankaalla keikkumisessa minua viehättää ihan erityisesti. Ehkä se tietynlainen painottomuuden tunne on se mistä pidän.


Nyt siellä on sitten keikuttukin jo monta kertaa viikossa ja normaali salitreenikin on vähän meinannut jäädä kiikkumisen jalkoihin. Mustelmia ja ruhjeita on ympäri kehoa (mutta sehän ei sinänsä ole uutta tankotanssiharrastuksen jälkeen) ja ylpeydellä kannan jopa ensimmäisen kankaan tekemän palojäljen ( rope/friction burn ), voi miten sievä pieni arpi siitä selkääni hetkeksi jäikään. Pieni sisäinen masokistikin siis tykkää tästä harrastuksesta.


Ja jestas millaista selkätreeniä tämä on! On nimittäin koko selkä hellänä aina treenisessiota seuraavana päivänä. Käy tosi kokonaisvaltaisesta treenistä mutta erityisesti ottaa selkään mikä ei haittaa kyllä yhtään. Tehdessä ei myöskään ehdi huomata (mitä nyt tunti kiikkumista on kyllä aika maksimi, kerran meni kyllä puolitoista tuntiakin kankaalla mutta tehot vähenee kyllä melkeen jo 45min aktiivisen treenin jälkeen nyt vielä) mutta jälkeenpäin sitten kyllä.

Summa summarum - Kuten edellisessä kirjoituksessakin TÄÄLLÄ jo kerroinkin, olen rakastunut tähän lajiin ja nyt elän yhä sitä ensihuumaa, kun kaikki on vain vaaleanpunaista ja ihanaa ja hommasta saa kiksejä kerta kerran jälkeen. Kun vaan olisi mahdollista saada liinaa vähän korkeammalle kiinni ( ja sitä myötä siihen lisää mittaa) niin voisi tehdä vielä paljon enemmänkin kaikkia kivoja liikkeitä.. Mutta opetellaan nyt toki ensin kaikki mihin tämä nykyinen antaa myöten! Kyllä tässäkin aloittelijalle riittää tekemistä.

perjantai 10. maaliskuuta 2017

Palavasti rakastunut

Pakko myöntää. Olen rakastunut. Palavasti, intohimoisesti rakastunut.

S
e tunne kun vain odottaa sitä seuraavaa hetkeä ja jälkikäteen on väsynyt mutta onnellinen. Kun välipäivinä vain selailee aihepiiriin liittyviä kuvia ja hajatelmia ja fiilistelee niillä odotellessaan sitä uutta kertaa. Ja sitten kun koittaa se hetki taas, niin johan on pää pyörällä ja aivan painoton tunne mahanpohjassa ja maailmakin kippaa monta kertaa ihan ylösalaisin. Ah euforiaa!


Kyllä, olen rakastunut palavasti... ILMAJOOGAAN!


Tai no, tarkemmin ottaen ilmajoogakankaalla temppuiluun - Oikeaksi ilmajoogaksi ei treenihetkiäni voi vielä kutsua, en ole perehtynyt varsinaiseen joogailuun - kangashan olisi mitä mainioin apu kaikenlaiseen venyttelyyn sekä vahvistavaan treeniin. Koska minun olisi kyllä tarpeen kehittää notkeutta ja taipuisuutta sekä tehdä jotain tuolle toimistotuolin jäykistämälle rintarangalleni, varmasti näihinkin perehdyn vielä. Mutta nyt se mitä itse olen innostunut kankaalla tekemään on kaikenlainen temppuilu ja ilmassa roikkuminen. Juuri sellainen yllättävän kokonaisvaltainen kokovartalon treeni, missä ähertäessäsi et huomaa tekeväsi paljon mitään mutta illalla kotona ja seuraavana päivänä huomaat kyllä kiitettävän monia uusia lihasryhmiä sekä hiertymiä ja mustelmia ilmaantuu mitä jännittävimpiin paikkoihin.



En tiedä mikä minua juuri kankaassa kiehtoo. Pidän tankoilusta (jossa tosin olen nyt ollut jotenkin tosi jumissa hetken aikaa, kehitystä ei ole tullut ja motivaatio hukassa ) sekä myös rengastrapetsista, mutta ajatus kankaasta sytytti jo aikanaan halun kokeilla. Sen pintakosketuksen sainkin viime keväänä ilmajoogatunnilla käydessäni, mutta kokemus jäi vielä vähän vajaaksi. Nyt sitten saimme jatkoryhmän tankotunneille mahdollisuuden treenata myös kankaalla ja taas tuntui että tämä voisi olla minun juttu. Odotin paljon enemmän kankaalle pääsyä kuin sitä tankoilua. Jotenkin se painottomuuden tunne juuri kankaalla ja ehkä myös kankaan joustavuus tuntuu vaan omalta.


Kauhean kaunista mun ähertämiseni ei todellakaan ole ja jonkun verran huomaan jo nyt rajoittavan temppuilua rajallinen korkeus - Hommasin siis ihka oman kankaan jota pystyn kuljettamaan mukanani salille treenaamista varten. Salilla on valmis kattokiinnitys ja tilaa riittävästi ympärillä mutta viisimetristäkin kangasta jouduin säätämään lyhyemmäksi pariin otteeseen jottei pää ihan  kopsahda lattiaan kaikenmoisissa roikunnoissa. Paljonkaan ei siis ole kiipeilyvaraa ja moni temppu mikä ennakkoon instagramista bongattuna vaikuttaisi muuten mahdolliselta opetella, ei sitä olekaan koska kangas tai korkeus loppuu kesken. Toisaalta näin aloittelijalle tekemistä löytyy kyllä riittämiin hetkeksi myös rajatulla pituudellakin.


Koukuttavaa tämä on ollut eikä varmaan huonoin asia johon voi hurahtaa. Huomaan kyllä muutenkin että reagoin kevääseen ja valon lisääntymiseen, monella muullakin elämän osa-alueella olen roihunnut - olen innostunut monista kirjoista sekä saanut taas tartuttua kyniin ja siveltimiin sekä odotan kovasti tulevia teatteriprojekteja arjen vastapainoksi. Teatterihommat väsyttää aika sopivasti sekä kehoa että mieltä, mutta lukeminen tai piirtäminen ei - niiden oheen tarvitsee vastapainoksi ruumiillista väsytystä, treeniä. Olen edelleen tykännyt myös mulle Get fit-projektin myötä laaditusta kuntosaliohjelmastakin, mutta vaihteluna perinteiseen punttiharjoitteluun joogakankaalla keikkuminen on nyt ollut jotenkin ihan omiaan. Varmaan mulle sopivinta onkin tämä tapa yhdistää temppuilun kautta tuleva kehonpainotreeni ja varsinainen salitreeni. Periaatteessa treeniviikkoihin mahtuu kyllä molempia sekä muutama vapaapäivä, ja joskus voi myös akroilun ottaa lämmittelynä alkuun.


Lisäksi tietysti plussaa on että ns. köyhän miehen joogakankaan hankkii helposti ja melko edullisesti - Tarvitsee 5-6m loimusamettia ja riittävän isot palomiesha'at. Kankaan sitomiseen löytyy netin syövereistä hyviä tutoriaaleja, saa aikaan solmut joihin voi kiikkuessaan luottaa. Vähän lisää asiantuntemusta vaatisi tehdä oman huushollin kattoon varmasti kestävä kiinnitys koukkuineen päivineen, mutta itselläni tosiaan toistaiseksi onni että voin raahata kangasta salille ja kiikkua siellä.

Saas nähdä kuinka kauan tämä into kestää, mutta nautitaan nyt kuitenkin täysillä näistä hetkistä!

tiistai 21. helmikuuta 2017

Miltä näyttää 160cm ja 63kg?

Fitfashionin blogeissa on ollut nyt meneillään pituus versus paino-vertailupostauksia, jotka ovat olleet mielestäni tosi kivoja. Niissä korostuu että paino on vain numero eikä sitä kannata liiaksi tuijottaa. Elämässä on sitä paitsi paljon muutakin kuin vaa'an lukemat.

Postauksia löytyy ainakin Piia Pajusen, Prime life by Umppu-, Monna treenaa- ja Mansikkapilvi - blogeista. 

Liityn joukkoon mukaan - Mun numeroni ovat 36, 160 ja 63.






Ikää on siis 36v, painoa noin 63kg ja pituutta 160cm. Harrastan liikuntaa useamman kerran viikkoon, keskimäärin kolme kertaa salitreeniä ja lisäksi kulkee kerran viikkoon tankotanssi ja/tai ilmajooga sekä akrobatia/kehonpainotreenit. Lenkkeily kuuluu päivittäiseen arkeen koska koirat. Juuri nyt olen ruokavaliolla ja valmennuksessa, eli tämä klassinen halu tiputtaa ne maagiset 5kg on ollut ajatuksissa, mutta vaakalukemapa ei ole juuri minnekään liikahtanut vaikka tiivistymistä on selvästi tapahtunut sekä peilikuvan että mittanauhan perusteella. Saa nähdä pitääkö heittää se haave romukoppaan kokonaan.

Sanotaan että ikä on vain numero. Mun mielestä ihan samaa voisi sanoa myös painosta. Sekin on vain yksi numero muiden joukossa eikä itsessään kerro juuri mitään.

Vaikka olenkin dieetillä, en tavoittele varsinaista laihuutta. Mun tavoitteeni on saada kroppaan muotoa samalla kun nostan voimatasoja niin että kykenen tekemään tanko- ja akrobatiaharrasteiden puitteissa niitäkin juttuja joihin en vielä pysty. Mulla ei esimerkiksi koskaan tule olemaan kapeita reisiä, sen sanelee osittain jo geenitkin. Mutta en minä sellaisia tahtoisikaan. Mä tykkään siitä että nainen näyttää naiselta, saa olla kurvia ja muotoa. Luonto ei vaan mulle suonut Marilyn-mallista kroppaa joten mä joudun sen sijaan vähän rakentelemaan sitä mallia mitä haluan. Kerran nyt sitten haluaisin kapeaa uumaa mutta sen jatkoksi pyöreämpää takamusta, joudun kyykkäämään ja käyttämään jalkaprässiä ja kaikkea muuta kivaa. Selkään tarvitsen vahvuutta jo vastapainoksi konttorirotan istumatyölleni. Rintaranka ja alaselkä ovat jatkuvasti jumissa ja olisivat vielä enemmän jos en harrastaisi liikuntaa. Ja kivahan se on jos olkapäissä ja käsivarsissa on heiluvien allien sijaan kauniimpaa muotoa ja kiinteyttä.

Jos ulkonäkö muokkaantuu ilman että paino tippuu edes sataa grammaa niin so be it. Normaalipainoiselle kisatavoitteettomalle tämän kaltainen dieetti on muutenkin sellaista hifistelyä ja kokeilua, kiinnostava testata voiko kroppaansa muokata, mutta sinänsä ei pidä ottaa myöskään liian vakavasti.

Ulkonäkötavoitteiden lisäksi harrastan salitreeniä ja liikuntaa myös aivan puhtaasti pääni takia. Salitreeni nollaa päätä paremmin kuin mikään terapia ja akro-ja tankotreeneistä haen itsensä ylittämisen ja kehittymisen tunteita. ( Lisäksi olen addiktoitunut roikkumaan ilmassa ja mielellään pää alaspäin.. ;)  )

Laihduttamisen sijaan edelleen kehottaisinkin etsimään hyvää oloa terveiden elintapojen kautta.

Jos voit hyvin, olet energinen, jaksat hyvin ja nautit elämästä niin painolukemalla (tai edes BMI-luvulla eli painoindeksillä) ei ole paljonkaan merkitystä. Vaa'ankin voi heittää kaapin perukoille. Siinä mielessä olen samoilla linjoilla paljon puhutun vaakakapinan kanssa!



tiistai 7. helmikuuta 2017

Get fit - Kuukausi takana, mikä on fiilis?

Nyt on takana noin neljä viikkoa kevään kuntoprojektiani. 
Miten lähti käyntiin ja millä mielellä on menty?


No käyntiinhän lähti tosi huonosti. Ehdin vasta aloittaa ruokavaliolla kun flunssa iski. En siis päässyt tutustumaan saliohjelmaankaan kun piti siirtää ohjauskertaa siihen saakka että parannuin. Flunssailu kesti nyt kaksi viikkoa, ei onneksi sen pidempään, mutta projekti alkoi puolittain, pystyin toteuttamaan vain ruokavaliota. Ja vasta viime viikolla pääsin takaisin treenin makuun - lauantaina akrotreenit, tiistaina salille vielä varovaisemmin tuntumaa hakemaan, keskiviikkona tankoilua pitkästä aikaa ja perjantaina sitten eka virallinen projektiin liittyvä treeni kun pääsin personal trainerin johdolla käymään läpi jalkapäivän. Lauantaina sitten kevyttä akroilua ja nyt odotan päästä katsomaan vielä kolmijakoisen treeniohjelmani muut päivät kera PT:n. Ensimmäinen jalkatreeni ainakin osui ja upposi! Kolmatta päivää oli jalka- ja takamusosasto hellänä perjantain jäljiltä.


Olo oli varsinkin alkuun paljon kevyempi. Ensin oli myös nälän tunnetta, ns. dieettinälkää ja hieman mietin mahtaako kaloreita joutua nostamaan. Mutta kerran viikossa tapahtuva kevyt tankkaus on tasoittanut tilannetta. Nyt viikon alkupuolella ei tunnu ruokavalio juuri missään, ja vasta viikon loppua kohden sitten tuntee kevyttä dieettinälkää.

Olen mielestäni pysynyt aika hyvin ruodussa syömisten kanssa. Tuntuu että halutessani saisin poiketa ruokavaliosta enemmänkin jos tahtoisin, mutta nyt juuri on sellainen mieli että haluaa mennä aika orjallisesti ohjeen mukaan ja koittaa kiristellä. 



Hirveästi ei ole siis tapahtunut muutosta tässä ajassa mitä tulee numeroihin. Paino heilahti kilon alaspäin yhdellä viikolla, mutta palasi takaisin lähtöruutuun seuraavaan mittauskertaan mennessä. Vyötärön ja lantion senttilukemat ovat pysyneet samana, kuitenkin mahasta on tasaiseen lähtenyt jotain pois, eli pelkällä ruokavaliolla -3cm kuitenkin. Ja toisaalta kun vertasin viime lokakuun mittanauhalukemiin tuossa niin on tapahtunut melko paljonkin. Näiden 4kk aikana on vyötäröstä kadonnut -2,5cm, mahasta jopa -6cm, ja lantioltakin -2cm. Paino ei kuitenkaan ole tippunut kuin korkeintaan kilon, ei ihan sitäkään. Mikä itseasiassa korostaa jälleen taas sitä faktaa ettei pelkkää painoa kannata pitää ainoana mittarina vaan muutosta ja tiivistymistä voi tapahtua vaikkei se painolukema itsessään radikaalisti muutu.


Energiaahan olisi nyt kuin pienessä pitäjässä pakkomakaamisen jälkeen! Ja odotan innolla päästä tekemään töitä nyt kokonaisvaltaisemmin kun saa vielä treenitkin kunnolla mukaan kuvioon. Toivon kovasti että ehtisin tehdä hommia täysipainoisesti edes jonkun viikon - Nyt on tullut flunssailtua niin paljon että en uskalla nuolaista ennenkuin tipahtaa, tiedä mistä sen seuraavan pöpön taas saa kiinni. Edelleen tankkaan inkivääriä ja vihreää teetä ja toivon että vastustuskykyä olisi sen verran karaistu että voisi nyt vähän aikaa mennä nuhasta kärsimättä!

torstai 2. helmikuuta 2017

Kuinka elää terveellisesti?

Millainen oikeastaan on se paljon puhuttu terveellinen ruokavalio?

Nyt en puhu mistään laihdutuskuurista enkä dieeteistä. Nyt puhun sellaisesta ruokavaliosta ja tavasta syödä,  mikä on terveellistä ja hyväksi meille yleisesti. Meillä on tietyt tarpeet jotka täyttämällä yksinkertaisesti voimme paremmin. Toki jokainen on yksilö ja yksilötasolla meille sopii vielä tarkemmin erilaiset ruokavaliot - joku tarvitsee laktoositonta, joku gluteenitonta, toiselle sopii eräät ruoka-aineet paremmin kuin toiset. Saatat olla vegetaristi tai vegaani - silti, kaikesta tästä riippumatta, moni seuraavista perusperiaatteista pätee meihin kaikkiin.

Munakasta salaatilla


LYHYESTI JA YTIMEKKÄÄSTI:


1. Syö säännöllisesti - huomioi ateriavälit
2. Muista aamiainen
3. Juo tarpeeksi vettä
4. Syö riittävästi proteiinia
5. Suosi täysjyvätuotteita
6. Vältä piilosuolaa, piilorasvaa ja piilosokeria

7. Syö hiilihydraatteja kohtuudella
8. Suosi hyviä rasvoja
9. Suosi kasviksia, marjoja ja hedelmiä
10. Herkuttele kohtuudella


JAKSATKO LUKEA TARKEMMIN?

1. Syö säännöllisesti - huomioi ateriavälit
Pidä kone sopivasti käynnissä aamusta iltaan. Syö mieluiten noin viisi kertaa päivässä, useamminkin jos työsi on raskasta tai harrastat rasittavaa liikuntaa. Aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala on hyvä lähtökohta jaottelulle. Kun syöt 3-4h välein, veren sokeritasot pysyvät tasaisina, aineenvaihdunta toimii ja energiaa riittää pitkin päivää. Pahin skenaario kropallesi on pantata ensin syömistä tuntikaupalla ja syödä sitten syntyneeseen nälkään jopa liikaa kerralla. Joku saattaa virheellisesti ajatella että paastoaminen ja vain kerran päivässä syöminen johtaisi laihtumiseen, mutta itseasiassa se on yksi helpoimmista tavoista kerätä lisäkiloja. Ruumiisi kun yrittää sitten pitää kynsin hampain kiinni viimein saadusta ravinnosta  ja pyrkii varastoimaan sen. Syöminen säännöllisesti pitää kropan tyytyväisenä ja siinä uskossa että tarvetta varastoimiseen ei ole.

2. Muista aamiainen
Päivän aterioista ehdottomasti tärkein on aamiainen. Aamiainen saa olla tuhdimpikin, startataanhan sillä kone käyntiin päivää varten. Toisaalta jos olet sitä tyyppiä että aamuisin ajatuskin ruuasta ällöttää, kannattaa opetella juomaan sitten edes smoothie aamukahvin ohessa.Yön jälkeen kroppa tarvitsee käynnistyspiikin aineenvaihduntaa varten sekä ravintoa. Älä lipsu aamiaisesta!


Aamiaisia

3. Juo tarpeeksi vettä
Yllättävän moni ei osaa juoda päivän mittaan tarpeeksi.. Vettähän olisi hyvä juoda yksilöstä riippueb 2-3l päivässä ja muut juomat siihen päälle. Kahvi ja tee ovat diureetteja, ne eivät käy janojuomasta. Itse inhosin veden juomista aiemmin, mutta totutin itseni siihen koska riittävä veden juonti  nyt vain on yksi tärkeä perustarve ihmiselle. Kroppa on jatkuvassa hälytystilassa jos ei saa riittävästi nestettä. Makeanhimokin saattaa olla oikeasti kevyttä nestehukkaa, sen minä opin kantapään kautta. Turhia mielihaluja pystyy taltuttamaan ihan jo riittävällä nesteytyksellä. Jos vedenjuominen ei ole sinullekaan helppoa, kokeile alkuun pitää 0,5l pulloa mukana ja täytä se päivän mittaan pari kertaa. Kokeile viikko tätä ja kuulostele onko olosi parempi. Riittävä veden juonti vaikuttaa myös monella tavalla positiivisesti - Itseltäni katosivat jatkuvat päänsäryt kun lisäsin veden juomista ja toki vaikkapa ihokin hohtaa hehkeämpänä kun sisäinen nesteytys on kohdallaan.

4. Syö riittävästi proteiinia
Mitään varsinaisia proteiinilisiä ei normaali tallaaja välttämättä tarvitse, mutta huolehdi kuitenkin että saat tarpeeksi proteiinia päivittäisestä ruuastasi. Panosta myös proteiinin laatuun. Kananugget on ihan eri asia ravintosisällöltään kuin maustamaton kanafile, noin ääripään esimerkikkinä. Ja jos liikut tai treenaat, luonnollisesti myös proteiinin tarpeesi kasvaa, samoin ikääntymisen myötä on hyvä huolehtia riittävästä proteiinin saannista. Oman proteiinin tarpeen laskemiseen löytyy netistäkin ihan hyviä, suuntaa-antavia laskureita. Katso että syöt hyvänlaatuista proteiinia päivässä kuitenkin useammalla aterialla. Proteiinia saat esimerkiksi lihasta, kalasta ja kanasta, raejuustosta, rahkasta tai soijajogurtista, kananmunista, pavuista ja linsseistä.

Broilerjauhelihapihvejä ja perunalohkoja
 

5. Suosi täysjyvätuotteita
Yksi suomalaisväestön paheista on valkoinen vehnä. Sitä on joka paikassa - syömme vehnäsämpylöitä, makaronia, pastaa, vehnäleipää, pullaa, leivoksia, you name it, vehnää pursuaa joka paikasta. Tämä pitkälle prosessoitu vehnä ei sisällä juuri yhtään kuituja (jotka olisivat meille hyväksi) ja nostaa lisäksi veren sokeriarvot hetkessä korkealle. Se on kuitenkin halpa raaka-aine ja siksihän sitä onkin vähän kaikessa. Pahimmillaan (nimenomaan prosessoitu) vehnäpainotteinen ruokavalio voi pitää elimistössä yllä jatkuvaa matalaa tulehdustilaa joka sitten johtaa kaikenlaisiin muihin pieniin ja suurempiin oireisiin. Kannattaa siis suosia vähemmän prosessoituja viljoja, mikäli viljat ruokavalioon kuuluvat, ja suosia enemmän vaikkapa kauraa, ylipäätään täysjyvää sekä näistäkin mahdollisimman kuitupitoisia tuotteita.


Proteiinilettu mansikoilla, banaanilla, skyrilla ja maapähkinävoilla


6. Vältä piilosuolaa, piilorasvaa ja piilosokeria
Yksinkertaistettuna - vältä eineksiä. Vältä pitkälle prosessoituja tuotteita. Makkarat, leikkeleet, einesruuat, jogurtit, murot ja monet myslit eivät ole ravintosisällöltään kovin rikkaita. Monet ruuat vilisevät turhia lisäaineita, rasvaa, suolaa ja sokeria. Maistele toki grillimakkaraa kesämökillä grillatessa mutta älä pidä HK sinistä joka viikkoisena eväänä (vaikka se kuinka olisikin Suomen kansallisvihannes). Valitse leivän päälle mahdollisimman puhdasta leikettä mieluummin kuin perunajauhosta ja silavasta puristettua lauantaimakkaraa. Voit paremmin kun ravintosi ei koostu halvoista täyteaineista vaan sisältävät oikeita asioita, puhtaita ainesosia. Elimistösi pystyy hyödyntämään puhtaan ravinnon paljon paremmin ja saat tärkeitä vitamiineja ja hivenaineita käyttöösi.

7. Syö hiilihydraatteja kohtuudella

Hiilihydraatit eivät ole mörkö eikä vihollinen. Niitäkin tarvitset jossain muodossa jotta jaksat normaalielämää. Mutta kuten aiemmissakin kappaleissa jo totesin, kannattaa panostaa hiilihydraattien laatuun. Suosi hyviä hiilihydraatteja kuten kaurahiutaleet, bataatti, täysjyvätuotteet. Lautasmalli on jaottelulle hyvä lähtökohta - Älä mätä lautasta täyteen pelkkää hiilihydraattia vaan pistä puolet lautasesta täyteen kasviksia ja vihanneksia, 1/4 lihaa/kalaa/kanaa ja 1/4 jää perunalle tai pastalle. Kun suhdanteet ovat oikein voit syödä hyvillä mielin aivan normaalia suomalaista perusruokaakin.

Tonnikalaa, riisiä ja cashew-pähkinöitä

8. Suosi hyviä rasvoja
Ihminen tarvitsee myös rasvaa ravinnostaan, eli missään nimessä ei pidä pyrkiä täysin rasvattomaan ruokavalioon. Kaikki rasvat eivät todellakaan ole pahasta, hyvät rasvat päinvastoin auttavat alentamaan kolesterolia ja verenpainetta. Monet vitamiinit tarvitsevat rasvaa imeytyäkseen (esimerkiksi tuo tärkeä D-vitamiini) ja hyvät rasvat ovat tärkeitä myös nivelille ja hermostolle, muistille ja näölle. Näitä hyviä rasvoja saat avokadosta, oliiviöljystä, pähkinöistä ja siemenistä, kananmunan keltuaisista ja rasvaisesta kalasta. Jos et ole kalanystävä kannattaa omega-3 ottaa vaikka kapselina. Kovien rasvojen osalta käydään jatkuvaa väittelyä siitä kumpi on meille hyväksi, aito voi vai kevytlevitteet, mutta itse kallistun siihen suuntaan että käytän mieluummin pienen määrän luomuvoita kuin pitkälle prosessoituja margariineja. Suosin myös kookosöljyä omassa ruokavaliossani. 

9. Suosi kasviksia, marjoja ja hedelmiä
Puoli kiloa päivässä kasviksia ei ole lainkaan pöllömpi periaate. Vihannekset, marjat ja hedelmät ovat meille todella hyväksi. Nämä luonnon omat antioksidantit ovat monet suorastaan superfoodeja. Niistä saa kuituja, hyviä hiilihydraatteja sekä vitamiineja. Hedelmien ja vihannesten vaihteleminen tarjouksien ja satokausien mukaan tuo myös vaihtelua lautaselle. Omat suosikit löytyvät kokeilemalla rohkeasti eri reseptejä. Toki myös inhokit - ei minua edelleenkään saa syömään selleriä tai purjoa..

Välillä pitää saada myös herkkuja.


10. Herkuttele kohtuudella
Terveellinen eläminen ei tarkoita sitä että kaikki herkuttelu olisi kielletty. Itse en usko mihinkään spartalaiseen totaalikieltäymykseen ja kaikkien nautintojen torjumiseen. Herkutella saa ja syödä kaikkea ei-niin-terveellistäkin silloin kun perusrunko on muuten kunnossa ja herkuttelee sopivin väliajoin. Oma aineenvaihdunta on se mikä sanelee miten paljon ja kuinka usein voi herkutella. Selvää on ettei voi vierailla mäkkärin autokaistalla joka päivä eikä syödä sipsipussillista/suklaalevyä päivässä. Mutta esimerkiksi kerran viikossa olen pitänyt itse "karkkipäivän" jolloin sitten syönyt vapaammin mitä mieli milloinkin tehnyt. Joku toinen voi pitää useammin, joku ehkä harvemmin. Toiset ovat saattaneet päättää syödä pari kertaa viikkoon jotain extraa jälkiruuaksi - jäätelön tai leivoksen tms. Jos pystyy pysymään määrän suhteen kohtuudessa, tällaisen pienen poikkeaman ei pitäisi vaikuttaa mitään. Herkut on tehty nautittavaksi, ikävää niiltä olisi kokonaan kieltäytyä.

maanantai 30. tammikuuta 2017

Laihdu nopeasti - ohjeet painonpudotukseen!

Laihdu nopeasti! Tiputa 10kg kahdessa viikossa! Näin paino putoaa äkkiä! Laihdu nopeasti ilman liikuntaa! Paastoa itsesi kaksi kokoa pienemmäksi! Kaalikeitolla hoikaksi! Mehudieetti! Superhyperdieetti! IME PARSAA!

Tammikuu, painontiputusmetodien ja ohjeiden luvattu kuukausi. Ja me ihmiset olemme kärsimättömiä. Ylipainoa on saattanut kertyä ja kun motivaatiopiikki iskee se pitäisi saada pois NYT HETI. Aloitetaan intopinkeänä uusia dieettejä ja kokeillaan kaikenlaisia kikkakolmosia. Ensin painoa ehkä lähteekin, mutta jossain vaiheessa tilanne alkaa junnaamaan ja motivaatio katoaa. Ihan sama, ei tämä auta. Palataan takaisin aiempaan tapaan syödä ja elää.
Tai sitten dieetti toimiikin, saadaan tippumaan vaikkapa viidestä kymmeneen kiloa suhteellisen lyhyessä ajassa kun vedetään joka päivä esimerkiksi sitä kuuluisaa kaalisoppaa. Kun tavoitteeseen on sitten päästy, pelkkä ajatuskin kaalista ällöttää, ja hyvillä mielin ajatellaan että se oli siinä - eletään taas kuten ennenkin, tilanne korjattu! Ja sitten kuitenkin kohta ihmetellään, kun ne kilot tulevatkin taas takaisin, ehkä keräävät muutaman kaverinkin matkalta mukaansa. Että olipa muuten hemmetin huono dieetti! Ei toiminut! Tulokset eivät pysyneet!

2010

No mikä yllä mainitussa esimerkissä sitten mättää?

Yksinkertaista - Keskitytään painon tippumiseen mutta ei saavutetun tavoitepainon ylläpitoon.

Paino ei ole pysyvä määre. Painoa ei voi lukita tiettyyn lukemaan. Jos tietynlaisella elämäntyylillä olet saanut painoa kerran kertymään yli halutun, se tapahtuu kyllä uudelleenkin kun palataan vanhoihin kaavoihin hetken dieettailun jälkeen.

Entäs siis jos unohdettaisiin ne kaikki dieetit? Kaikki parin viikon supernopeat kuurit? Mitäs jos NOPEAN painonpudotuksen sijaan tähdättäisiinkin PYSYVÄÄN painonhallintaan? 

Avainsanoja on kolme: Asteittainen kokonaisvaltainen elämäntapamuutos.

Olen itsekin esimerkki. Kävi minullekin vähän hassusti useampi vuosi takaperin. Elämässä tapahtui muutoksia: Ruokavaliossa oli jo valmiiksi korjattavaa, mutta sen lisäksi hyötyliikunta tippui minimiin kun työmatka lyheni oleellisesti ja koiriakin pääsi juoksuttamaan säännöllisesti vapaana kaupungin ulkopuolella minne ajeltiin tuolloin autolla. Nukuttuakin tuli aivan liian vähän. Lenkkeilyn lisäksi elämään ei kuulunut mitään liikuntaharrastetta. Olin flegmaattinen sohvapottu ja valitin ja ihmettelin jatkuvaa väsymystä ja saamattomuutta. Kuvittelin olevani niitä keillä on hyvä aineenvaihdunta ja pysyvät suuremmitta ponnistuksitta normaalipainossa, mutta enpäs ollutkaan. Muutamassa vuodessa lisäkiloja (voisi ehkä puhua niistä parisuhdekiloista) kertyi huomaamatta. Peili ei kertonut mutta vaatteet ja valokuvat paljastivat totuuden. En enää tuntenut oloani ollenkaan hyväksi kuorissani. En tuntenut oloani minuksi ja se heijastui myös itsetuntooni.


2013

Tilanne vaivasi ja tuntui että jotain pitää koittaa tehdä. Liikkua lisää ja karsia ruokavaliota. Mutta kun ei heti alkanut tapahtua lopahti se into aina. Joku kilo matkan varrella tippui sentään ja ehkä se antoi pontta sitten siihen lopulliseen päätökseen että NYT. Vuoden 2014 alkupuolella tuli viimein kunnollinen motivaation puuska joka sai rattaat oikeasti pyörimään. Paino lähti kuin lähtikin tippumaan ja kun alettiin olla tavoitteessa innostus kasvoi entisestään. Tapahtui se haettu ihme - reilussa puolessa vuodessa entisestä sohvaperunasta  kuoriutui normaalipainoinen, itsestään parempaa huolta pitävä ja jopa urheilullinen uusi minä.


2014

MITEN SIIS OIKEIN ONNISTUIN?


1. Pitkän tähtäimen suunnitelma
Annoin itselleni alustavasti vuoden aikaa päästä takaisin normaalipainoon. Aina kun noin 5kg oli tippunut, tasasin tilannetta hetken. Heitin romukoppaan koko "kaikki-tänne-heti-nyt mentaliteetin". Asennoiduin siihen että muutos voi viedä aikaa jopa kuukausia. Ymmärsin ettei heti pidä lannistua jos ei vaaka näytä muutosta samantien ja myös sen että paino voi sahata edestakaisin. Tärkein on se kokonaisprosessi ja oikea suunta. Tärkeintä sitkeys ja periksiantamattomuus. Tärkeintä kärsivällisyys.

2. Asteittaiset muutokset
Ei kannata yrittää haukata liian suurta palaa kerralla eikä tehdä täyskäännöstä kerralla. Kun tekee muutoksia asteittain niihin ehtii paremmin tottua eikä tunnu liian vaikealta. Alkuun minäkin tein aivan yksinkertaista remonttia - vaihdoin eineslounaat salaatteihin ja kahvileivän tilalle hedelmää. Vähensin hiilarien määrää lautasella ja korvasin vihreällä - pyrin siis normaaliin lautasmalliin. Hylkäsin höttövehnän ja suosin kokojyvää. Viikonloppuisin vedin vapaammin kuitenkin enkä varsinaisesti kieltänyt itseltäni mitään kokonaan. Jätin tosin "karkkipäiviin" kaikenlaisen makean syömisen. Ruokapäiväkirjan pitäminen on myös hyvä apu painonhallinnassa.
Liikuntaa lisäsin niin aloin laskea kilometrejä ja pidensin sitten matkoja pikku hiljaa. Ennen pitkää mulla oli kilometritavoite per viikko johon pyrin. Otin myös ohjelmaan zumbaamisen ja tanssimisen kotona iltaisin useamman kertaa viikkoon, miettien siis jotain liikuntaa mikä olisi mahdollista kotioloissa ja tuntuisi kivalta. Muutamassa kuukaudessa painoa tippuikin useampia kiloja jo tällä alkuremontilla.


2015

3. Kartoita nykyisen elämäntapasi ongelmat
Luin paljon artikkeleja ja etsin tietoa liittyen elämäntaparemonttiin ja pysyvään painonpudotukseen. Pystyin paremmin näkemään oman ruokavalioni epäkohdat ja korjaamaan niitä. Huomasin esimerkiksi että epämääräinen "tekee mieli jotain hyvää"-fiilis johtui suuressa määrin siitä että ateriavälini olivat liian pitkät sekä siitä etten todellakaan juonut tarpeeksi. Makeannälkä olikin oikeasti janoa, nestehukkaa! Kiinnitin myös koko ajan enemmän huomiota ruuan laatuun. Kasvikset, marjat ja hedelmät tulivat osaksi arkea ihan eri tavalla. Ruuat olivat ihan liian hiilihydraattipitoisia ja proteiinin saanti jäi vähälle ja piilorasvaa, piilosokeria ja piilosuolaa tuli ihan liikaa. Äärimmäisen tärkeä teko oli myös palauttaa aamiainen takaisin aamuihin. Oli aamiainen sitten leipää, puuroa tai helposti juotava marjasmoothie, jollain on tärkeä käynnistää aineenvaihdunta yön jälkeen.

4. Etsi pysyviä vaihtoehtoja
Koska ymmärsin että ruokavalioni tarvitsi muokkaamista pyrin hakemaan jo heti sellaisia uusia terveempiä vaihtoehtoja joihin en tulisi kyllästymään heti. Vaikka ruoka olisi terveellisempää sen kuitenkin täytyy maistua niin hyvälle että sitä syö mielellään. Toki se vaati vähän totuttelua kropalta kuin mieleltäkin ensin. Mutta toisaalta oli myös innostavaa etsiä uusia reseptejä ja poiketa pois vanhoilta urilta. Ruuan monipuolistaminen ja variaatio olikin hauskaa. Opin käyttämään kasviksia, hedelmiä ja marjoja monipuolisemmin. Löysin vaihtoehtoja jotka maistuvat minulle edelleen. Ja vaikka olin valittanut että terveellinen ruokakassi on kallis, sain todeta senkin ettei se ole, vaikka vaatiikin ehkä hiukan enemmän suunnitelmallisuutta.
Samoin liikunnan suhteen - piti löytää sellaiset liikuntamuodot joista ihan oikeasti tykkäsi ja jotka innostivat liikkumaan. Aluksi se oli ihan kotijumppaa ja zumbapeliä, sitten innostuin kokeilemaan tankotanssia ja jäin sille tielle ja myöskin innostuin salitreenaamisesta kun sen makuun pääsin. Kukaan ei jaksa myöskään liikkua jos ei se tapa ole mukava. Ei minustakaan saa juoksijaa koska juokseminen ei vain ole minun juttu vaikka säännöllisesti olenkin hölkkäämistä kokeillut. Sen sijaan roikkuminen pää alaspäin tangossa tai renkaassa tai huhkiminen salilla painojen kanssa - koska niistä pidän, niitä harrastan!
Etsi siis sekä sellaiset ruuat mistä oikeasti pidät ja kokeile läpi lajeja kunnes löydät liikkumistavan joka tuntuu omalta, oli se sitten uiminen, squash, tanssi tai joku ryhmäliikunta.

5. MOTIVAATIO !
Tietysti se olet sinä itse joka saat kaiken tapahtumaan, eikä kukaan muu voi sitä matkaa tehdä puolestasi. Motivaation on löydyttävä itsestä ja sen on oltava niin vakaa että jaksat panostaa ja olla kärsivällinen. Oma motivaationi taisi syttyä päiväkirjoista, lueskelin juttuja ajalta jolloin olin ollut vielä olemukseeni kohtuullisen tyytyväinen ja halusin takaisin sen tunteen. Halusin takaisin oman itseni jonka jotenkin kilojen myötä olin jonnekin kadottanut. Motivaatiota voi ruokkia, tulta voi kohentaa, ja edistyksen huomaaminen on tietysti yksi iso asia joka auttaa pitämään sen yllä. Vaatekokojen pienetessä vaatekaapin uusiminen motivoi. Ja välissä kun tuloksia piti vähän odotella innostin itseäni muiden muutoskuvilla ja tarinoilla, ohjelmilla ja treenilehdillä. 


2016

Näillä keinoin onnistuin siis omassa muutoksessani enkä ole katunut sitä että lähdin muutosta koittamaan. Olisiko tämä nyt sitten kategoriaa "onnistunut laihdutuskuuri" kun kilot lähtivät ja ovat nyt myös pysyneet poissa kohta kolmatta vuotta? Silti, vaatiihan se jatkuvaa työtä. Edelleen täytyy haluta syödä kohtuullisen terveen perusrungon mukaan sekä riittävästi sekä liikkua edes jonkun verran. Jos palaisin syömään pelkkää hiilihydraattia, valkoista vehnää ja piilosokeria, einestä ja vääriä rasvoja, tilanne muuttuisi kyllä nopeasti. Mutta koska muistan miten paljon huonompi oli olotilani tuolloin sekö henkisesti että fyysisesti, ei paluu siihen olotilaan yksinkertaisesti kiinnosta. Kummasti makukin on muuttunut - joskus pidin kovastikin vaikkapa paistohyllyjen lihapasteijoista, nykyään niitä ei tee mieli enää koskaan. Herkuttelija olen kyllä! Joskus haluan leivoksen tai berliininmunkin, joskus jäätelöä, joka viikonloppu syön ainakin vähän suklaata. Parastahan tässä onkin että herkuttelu on sekin sallittua eikä mikään ole täysin kiellettyä - perusrungon vaan on oltava kunnossa pohjalla. 

Miten siis olisi - jos tammikuun innoittamana tahdot saada muutosta aikaan, kokeilisitko sinäkin heittää romukoppaan pikadieetit ja testaisitkin aloittaa asteittaista elämäntapamuutosta?



Ps. Ensimmäisen ja viimeisen kuvan välillä on kuusi vuotta ja -20kg.


torstai 19. tammikuuta 2017

Paluu sohvaperunaksi

Se on sitten taas vietetty viimeiset päivät sohvan pohjalla maaten. Ei puhettakaan treenaamisesta, liikuntana vain pakolliset koirien ulkoilutukset. Laiskaa elämää pää sumussa, ystävänä netflix ja kirjahyllyn sisältö. 

Kyllä vain - flunssahan se taas iski, vaikka niin kovin sitä koetin vältellä ja boostata vastustuskykyä kaikella inkivääristä tyrnimarjoihin. 

Kirjahyllystä onneksi löytyy paljon kahlattavaa edelleen.. Jos nyt flunssa antaa keskittyä tarpeeksi että jaksaa lukea..

Ärsyttää ja harmittaa nyt tämä jatkuva sairastelu ja pitihän sen tietysti tulla tähän kuntoprojektin alkuunkin, ennenkuin kunnolla pääsi edes hommaan kiinni. Nyt saa sitten taas jännittää kuinka pitkää treenitaukoa joutuu pitämään ennenkuin yskä on yskitty pois ja olo taas normaali. Viime syksyn kuuden viikon poteminen tuoreessa muistissa tämä ei mukavalta tunnu (vaikka aina voisi olla pahemmin enkä varsin tahdo itselleni mitään jälkitautiakaan hankkia).

Energiaa ja motivaatiota olisi ja tarve päästä tekemään mutta kun ei niin ei. Tietysti nyt kipeänä ei voinutkaan muuta kuin keskittyä lepäämiseen, pahimpina päivinä ei ollut edes netflixistä apua kun ei sitäkään pystynyt keskittyä katsomaan kuin korkeintaan 15 min kerrallaan. Se on kiva olo kun väsyttää mutta et pysty nukkumaan mutta et myöskään valveilla tekemään mitään. Sitten vain pyöritään puolihorroksessa ja toivotaan että buranan vaikutus iskisi taas päälle.


Netflix, inkivääri-mustikka smoothie ja cappuccino. Ystäviä flunssaa potiessa.

Mutta sitähän se flunssa on ja näitä on tämän vuoden sisällä riittänyt. Yhtä jos toistakin aaltoa. Ootellaan ja katsotaan ja koitetaan nyt keksiä sitten jotain muuta liikkumisen tilalle siksi aikaa kun se ei ole vaihtoehto..

Ruokavaliota olen noudatellut noin suunnilleen, tosin pahimpina päivinä ruokahalu on ollut totaalisesti kadoksissa ja aamupuuroa yrittänyt syödä pari tuntia.. Jonka jälkeen vaihdoinkin ja kokeilin aloittaa smoothiella. Kun nukkuu paljon jää aterioita myös helpommin väliin ja myönnetään että hieman on lipsuttu sitten myös syömällä joinakin päivinä pari konvehtia ruuan päälle. Mitään hurjempaa ylilyöntiä en kuitenkaan ole tehnyt, vaan odotan taas lauantai-iltaa. Sitten taas enemmän jotain herkkua jos siltä tuntuu. Ja kun tästä paranee niin sitten jaksaa olla paremmin ruodussakin myös ruokavalion suhteen.

torstai 12. tammikuuta 2017

Get fit - kevääksi kuntoon!


New year, new me ja silleen!

 
Eikös se vähän niinkuin kuulu asiaan näin tammikuussa?
Käännetään uusi lehti ja pistetään tuulemaan? Toivon että moni joka muutosta todella haluaa nyt tammikuun tuomalla innolla haluamiansa tuloksiakin alkaa saavuttaa!Tsemppiä ihmisille kaikenlaisiin projekteihin!

Itselläni ei ole luvassa nyt mitään hirveän mullistavaa mitä tulee terveelliseen syömiseen ja liikuntaan, mutta kuitenkin eräs iso haave on toteutumassa. Listasinkin edellisessä postauksessa mun tavoitteitani tälle vuodella ja nyt ensimmäistä kertaa mun kuntoiluprojektini aikana mulla on henkilökohtainen ohjaus ruokavalioineen ja kuntosaliohjelmineen tukena pienessä kiristelyprojektissa! Wihii! Vera-karoliina luotsaa minua nyt sitten kohti ihannekuntoani seuraavien muutamien kuukausien aikana, niin mainiota! Aiemmin olen ollut mukana muutamassa massavalmennuksessa, joista kokemukset olivat ihan hyvät, mutta henkilökohtainen valmennus on aina kyllä vielä asteen enemmän. Se kuitenkin kustomoidaan vastaamaan silloin juuri sinun tarpeitasi ja sopimaan juuri sinun elämääsi.

N-Y-T, nyt!

Ruokavalioon olen totutellut nyt toista viikkoa. Se sisältää paljolti niitä elementtejä mitä olen muutenkin syönyt mutta nyt kaikki tarkemmin laskettuna (olen kuitenkin nyt melkein vuoden syönyt vapaammin, ns. sinnepäin mutta en ole esimerkiksi punninnut ruokamääriäni, mennyt arviolta ). Nyt sitten oli hommattava uudet patterit elintarvikevaakaankin ja myös herkut ovat suurimman osan aikaa pannassa. Joka viikkoon mahtuu silti onneksi hiukan löysäämistäkin ainakin tässä vaiheessa, joten mikään täysin herkuton tammikuuni ei tule olemaan.
Salitreenin makuun pääsen kunnolla varmaankin ensi viikolla, ohjelma mulla jo on mutta vaatii vielä läpikäymistä yhdessä PT:n kanssa.

Mitenkäs on lähtenyt käyntiin?

Olen taas ottanut vähän ryhtiliikettä syömisiin eli lounaat tulee nyt tehtyä säntillisemmin etukäteen. Hiukan myös olen saanut ruokavaliosta monipuolisuutta ja uusiakin hyvältä maistuvia ideoita. Mitenkään tylsänä en tätä pidä koska monipuolisuutta saa ainesosia hiukan vaihtelemalla ja tietysti mausteita käytän ruuanlaitossa muutenkin. Mutta nyt siis edellisiltana tekee taas lounaatkin valmiiksi, myös useamman päivän lounaita kerralla, eikä lähde töihin sillä ajatuksella että "haen kaupasta jotain jos ehdin". Järjestystä elämään siis!


Mitään pieniä nämä annokset ei todellakaan ole!

Salilla olen käynyt pitkästä aikaa taas ahkerammin, pari viikkoa on nyt ainakin mennyt 3-4 salitreenin viikkotahdilla mikä on tuntunut oikein mukavalta. Odotan uudelta ohjelmalta kyllä tekemisen meininkiä ja oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista, mutta toisaalta kun takana oli se flunssakierre ja pidempi tauko säännöllisestä treenaamisesta niin nämä pari viikkoa omaa, alustelevaa treeniä oli varmasti ihan hyvänä valmisteluna tulevalle kovemmalle treenille.

Miltäs tää nyt on tuntunut?

Kun takana oli joulu suklaineen noin muunmuassa niin kyllähän tietysti tuo ensimmäinen viikko sai näläntunteen aikaan. Toki se oli sellaista normaalia dieettinälkää, ei mitään sellaista mikä olisi kielinyt siitä että ruokamäärä olisi selvästi liian alhainen. Samaten palelen taas vähän herkemmin, minkä tunteen muistan myös aiemmalta "dieettikaudeltani".Treenitehot pysyivät kyllä ja aterioista jäi kylläinen olo. Vaan onhan kropalla sopeutumista kun ensin olet syönyt vähän ylikin tarpeen ja nyt sitten yhtäkkiä syödäänkin tosi puhtaasti ja alle kulutuksen (vaikka maltillisesti, mikään kitukuuri tämä ei todellakaan ole). Viikonloppuna oli tankkaus jo heti ja se sitten kyllä tasasikin oloa taas, seuraavat pari päivää oli taas dieettinälkä kateissa. Nyt taas viikonloppua kohden nälkä palailee ja seuraavaa tankkausiltaa odottaa jo ihan mielellään. Vedenjuontia olen myös lisännyt, ja aika hyvin pysynytkin siinä. Saan juotua pari litraa päivässä melko vaivatta nyt, elimistö jopa vaatii sitä. Sokerikoukku on ollut hämmentävän helppo katkaista. Ei ole tuottanut ongelmia pitää kiinni puhtaasta syömisestä. Muutamina päivinä olen pienesti poikennut syömällä ruokavalion ruokamäärän päälle vaikkapa puolikkaan sämpylää jottei tarvitse turhaan pois heittää. Järki kädessä tässäkin siis, se puoli sämpylää kerran viikkoon ei tätä kaada kunhan nyt suurimmaksi osaksi pysyn ruodussa. Mutta olen ihan iloinen kuinka helpolta tällä kertaa tuntui tähän lähteä.



Elämää purkkien kanssa


Jos jotain niin elämään on tullut siis niin ryhtiä. Ruokavalio kannustaa pitämään kiinni säännöllisestä syömisestä ja tekee siitä simppeliä. Elämässäni läpikäyn edelleen vanhimman koirani kuoleman aiheuttamaa menetystä ja se sekä sitä ennen pitkin syksyä vaivannut huoli teki sen, että meinasin unohtaa syödä riittävän säännöllisesti. Mulle kun käy niin surussa, syöminen tuntuu toissijaiselta ja nälkä katoaa. Vaikka osasin kiinnittää syömiseeni (ongelmani tiedostaen) huomiota jo ennen ruokavalion saamista, on se kuitenkin nyt lippulappusen kanssa vielä asteen helpompaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni minä, itsepäinen oman tien kulkija, olenkin ihan tyytyväinen siitä että on lappu minkä mukaan tehdä kauppaostoksia eikä tarvitse sen kummemmin miettiä mitä minäkin päivänä söisi. Viikolla ehtii miettiä myös mitä erityisesti mieli tekee ja syödä niitä sitten lauantaina.

Nyt sitten vaan lähipiirissä on ollut ikävää flunssaa ja tänä aamuna omaakin kurkkua on vähän kaiherrellut tänä aamuna. Pelkään pahasti että olo yltyy kunnon flunssaksi - viime syksyn sairastelujakson jälkeen en kyllä sitten yhtään jaksaisi taas uutta kierrettä.. Olen kyllä edelleen boostannut vastustuskykyä tyrnimarjoilla, inkiväärillä, hunajalla ja vitamiinein ja hivenainein, mutta jos tauti on tullakseen niin sehän tulee. Katsotaan nyt kuinka käy. Toivottavasti kyse olisi vain jostain lievästä kylmettymisestä tuolla hyisen tuulisessa kelissä.. Brrr.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Uuden vuoden lupauksia?

No eipäs, en taida luvata mitään.
En lupaa kautta kiven ja kannon, mutta tietysti tavoitteita on ensi vuodelle ja niitä tavoitteita ja haaveita voisi nyt listata taas alkuvuoden kunniaksi.

Saada lisää voimaa yläkroppaan

Alakroppa on edelleen yläkroppaa edellä ja yläkropan voimien puute on esteenä monelle liikkeelle tankotanssissa sekä akroilussa. Niinpä ihan yleispätevästi haluan kasvattaa yläkropan voimatasoja niin että edistyminen lajeissani olisi asteen helpompaa. Human flag, ayesha ja käsillä seisonta (ranteiden vahvistus) kuuluisivat myös osana näitä tavoitteita.


Tästä lähdetään human flagissa. Ei vielä erityisen vakuuttavaa siis.. Sitäkin enemmän tavoitetta!


Lisää notkeutta ja liikkuvuutta

Selkäni on kuin rautakanki ja rintarangassa on kohta joka ei edes liiku. Olen todella pahasti laiminlyönyt kehonhuoltoa ja taivutteluita ja myös liikkuvuuden puute on esteenä kehitykselle varsinkin tankoilussa. Tähän nyt kaivattua muutosta! Venyttelyt viikkorytmiin ja toivoakseni pääsen ensi vuoden aikana lähemmäs jo spagaattiin pääsemistä sekä siltakin alkaisi luonnistua vähemmän puupökkelösti.


Tässä taas vaihteeksi ollaan aivan katollaan. Mutta takajalkahan ei tuon taaemmas vielä taivu, lienee ongelmaa lonkankoukistajissakin. Siispä venyttelyyn ja liikkuvuuteen panostettava.


Kohti ihannekuntoa

Paino on vain numero, mutta kiinnostaisi edelleen testata mitä voi vielä saada aikaan oikean liikunnan ja ravinnon yhdistelmällä mitä maltilliseen kehonmuokkaukseen tulee. Haaveissa sopivasti timmi mimmi, naisellinen mutta urheilullinen vartalo. Kiva olisi jos kropastakin näkisi että salilla on käyty. Tämä projekti on jäänyt vielä multa vähän kesken, olen päässyt kyllä hyvään vaiheeseen johon voin jo olla ihan tyytyväinen mutta jäänyt ehkä vähän mukavuusalueelle vielä. Nyt tekisi mieli hiukan pusertaa ja katsoa miten voisi kehittyä jos tästä hiukan jatkaisi. Mikään fitness-kisaajan tiukin kunto ei ole tavoitteeni mutta on tässä nyt vielä varaa kehittyä paljonkin ennenkuin sellaiseen on vaara päästä.

Aamupuuroilla on vallan hyvä aloitella päivää kahvia unohtamatta.



maanantai 2. tammikuuta 2017

2016

Summa summarum - Kuinka sujui vuosi 2016 liikunnan osalta?


Vuosi 2014 oli pyhitetty kuntorempalle. Se oli hyvin aktiivinen vuosi ja sama meininki jatkui vielä 2015 puolelle vaikka ensimmäiset tavoitteet olikin jo saavutettu. Liikuin todella paljon - lenkkeilin, juoksin ryhmäliikunnoissa ja salilla sekä tankotanssissa. Aerobisen osuus oli korkealla ja painokin kävi matalimmalla kuin pitkään aikaan.

Mutta vaikka silloin tuon tuoreen elämäntapamuutoksen tuomalla valtavalla energiamäärällä jaksoi ja tuntui että oikein pursusi tekemisen halua ja iloa niin tavallaan osasin odottaa että se meininki ei voi kestää ihan sellaisenaan loputtomiin. Liikunta ja tekemisen into kyllä onneksi juurtui osaksi arkea ja edelleen on sitä mistä nauttii ja mitä tahtoo tehdä, mutta se hurjin liekki hiukan jo rauhoittui. Jälkeenpäin katsottuna tuossa ehkä oli jopa koko ajan pieni uupumisen vaara, joskin muistin kyllä kuunnella kroppaani ja pidin lepopäivät säntillisesti ihan kaiken varalta, eli onneksi järki kulki mukana touhottamisesta huolimatta. Mutta ei nyt sitten toisaalta voi pitää ihmeellisenä että 2016 sujui liikunnan puolelta ehkä jo enemmän ylläpitomeiningillä ja motivaatiotaso laski niistä suurimmista lukemistaan jo alaspäin. Ehkä ihan tarpeellinenkin hengähdys.



Kevätpuolella kävin edelleen aktiivisesti tankotanssimassa sekä tunnilla että porukkamme omalla vuorolla. Loppukeväästä lähdin mukaan Fitfarmin Jukkafit-valmennukseen josta sainkin irti ihan mukavasti - sisälsi kehonpainotreeniä ja harjoituksia joka tuki akrobatiatavoitteitani. Uutta kävin kokeilemassa ilmajoogan ja rengastrapetsin merkeissä. Syönyt olen pääasiassa terveellisesti 80/20 mallilla, eli viikonloput vapaammin ja viikot ruodussa. Elintarvikevaaka on ollut nurkassa koko vuoden mutta jonkun verran määriä on oppinut arvioimaan jo ilman tarkkaa punnitustakin toki. Tiukoille dieeteille en halunnut lähteä siksikään että kevät oli stressaava koirieni sairasteluiden myötä noin muunmuassa ja epäilin tiukan ruokavalion noudattamisen olevan mulle siinä hetkessä pikemminkin haitaksi. Se että söi ja joi säännöllisesti ja monipuolisesti oli sitten taas ainoastaan hyödyksi myös stressin keskellä. Korosti entisestään miten tärkeää on muistaa huolehtia itsestään että jaksaa vaikka huolien keskellä sitä vasta helposti laiminlyökin oman hyvinvointinsa.



Kesällä tankoilu jäi tauolle ja olin mukana kesäteatteriprojektissa joka söi paljon aikaani. Salikortti pyöri koko ajan sivussa kuukausimaksuineen mutta käynnit jäivät vähänlaisiksi. Välillä kävin antaumuksella tuulettamassa päätäni siellä mutta tuntui myös hölmöltä viettää aikaa sisätiloissa kauniilla säällä. Jonkun kerran lähdin ulos treenaamaan sen sijaan. Kun sitten teatteriprojekti saatiin päätökseen, olin jonkun aikaa aika uupunut. Vaikka en vaihtaisi kokemusta pois ja nautin siitä niin sen jälkeen tarvitsi myös pientä alasajoa ja rauhoittumista. Kärsin myös motivaatiopulasta - ulkonäön muokkaaminen elämäntaparemontin keskellä oli ollut pitkään se kantava voima halussa edistyä, mutta nyt oltiin päästy tilanteeseen että viihdyin jo kuoressani riittävän hyvin eikä painolukemalla ollutkaan ihan niin merkitystä enää vaikka tavoitteita aina löytyykin.



Syksyn tekikin mieli tehdä lähinnä kaikenlaista akrobatiahenkistä kehonpainotreeniä. Toisin sanoen menin mieluummin kiipeilemään ulos luontoon leuanvetotangolle kuin salille treenaamaan peruspunttia. Annoin itselleni vapautta ja liikuin ja treenasin just niinkuin teki mieli - eli paljon sitten vaan roikuttiin jossain ylösalaisin. Ja sekin teki hyvää, koska sitten jossain vaiheessa tekikin ihan oikeasti mieli jo palata salille ja kun sinne palasi ja vetäisi kunnon salitreenin niin ihmetteli miksi ihmeessä edes tuli oltua tauolla. Muisti taas kuinka paljon hommasta oikeasti tykkäsi.



Loppu vuosi kärsi sitten taas - juuri kun se into löytyi, alkoi flunssakierre joka taas osaltaan pakotti olemaan poissa salilta. Pari peräkkäistä flunssaa ja sellaisia jotka jäävät päälle ärsyttävän hiutuvasti niin ettei uskalla treenata. Tai että tuntuu jo olevan melko terve olo, mutta sitten teet yhden pidemmän pyöräilyn vaikka ja takapakkia tulee. Todella ärsyttävä oli tämä flunssailuvaihe siis. Akrobatiatreeneissä tuli käytyä sen verran kuin kunto antoi periksi ja muuten paljolti maattiin sohvan pohjalla netflixin parissa sekä luettiin useampia kirjoja teemukin kanssa.

Jonkinlaisen kevyemmän vuoden jälkeen nyt sitten koitetaan starttailla vuotta 2017. Katsotaan eri postauksessa vähän vielä toiveita ja tavoitteita mitä ladataan sille!