tiistai 21. helmikuuta 2017

Miltä näyttää 160cm ja 63kg?

Fitfashionin blogeissa on ollut nyt meneillään pituus versus paino-vertailupostauksia, jotka ovat olleet mielestäni tosi kivoja. Niissä korostuu että paino on vain numero eikä sitä kannata liiaksi tuijottaa. Elämässä on sitä paitsi paljon muutakin kuin vaa'an lukemat.

Postauksia löytyy ainakin Piia Pajusen, Prime life by Umppu-, Monna treenaa- ja Mansikkapilvi - blogeista. 

Liityn joukkoon mukaan - Mun numeroni ovat 36, 160 ja 63.






Ikää on siis 36v, painoa noin 63kg ja pituutta 160cm. Harrastan liikuntaa useamman kerran viikkoon, keskimäärin kolme kertaa salitreeniä ja lisäksi kulkee kerran viikkoon tankotanssi ja/tai ilmajooga sekä akrobatia/kehonpainotreenit. Lenkkeily kuuluu päivittäiseen arkeen koska koirat. Juuri nyt olen ruokavaliolla ja valmennuksessa, eli tämä klassinen halu tiputtaa ne maagiset 5kg on ollut ajatuksissa, mutta vaakalukemapa ei ole juuri minnekään liikahtanut vaikka tiivistymistä on selvästi tapahtunut sekä peilikuvan että mittanauhan perusteella. Saa nähdä pitääkö heittää se haave romukoppaan kokonaan.

Sanotaan että ikä on vain numero. Mun mielestä ihan samaa voisi sanoa myös painosta. Sekin on vain yksi numero muiden joukossa eikä itsessään kerro juuri mitään.

Vaikka olenkin dieetillä, en tavoittele varsinaista laihuutta. Mun tavoitteeni on saada kroppaan muotoa samalla kun nostan voimatasoja niin että kykenen tekemään tanko- ja akrobatiaharrasteiden puitteissa niitäkin juttuja joihin en vielä pysty. Mulla ei esimerkiksi koskaan tule olemaan kapeita reisiä, sen sanelee osittain jo geenitkin. Mutta en minä sellaisia tahtoisikaan. Mä tykkään siitä että nainen näyttää naiselta, saa olla kurvia ja muotoa. Luonto ei vaan mulle suonut Marilyn-mallista kroppaa joten mä joudun sen sijaan vähän rakentelemaan sitä mallia mitä haluan. Kerran nyt sitten haluaisin kapeaa uumaa mutta sen jatkoksi pyöreämpää takamusta, joudun kyykkäämään ja käyttämään jalkaprässiä ja kaikkea muuta kivaa. Selkään tarvitsen vahvuutta jo vastapainoksi konttorirotan istumatyölleni. Rintaranka ja alaselkä ovat jatkuvasti jumissa ja olisivat vielä enemmän jos en harrastaisi liikuntaa. Ja kivahan se on jos olkapäissä ja käsivarsissa on heiluvien allien sijaan kauniimpaa muotoa ja kiinteyttä.

Jos ulkonäkö muokkaantuu ilman että paino tippuu edes sataa grammaa niin so be it. Normaalipainoiselle kisatavoitteettomalle tämän kaltainen dieetti on muutenkin sellaista hifistelyä ja kokeilua, kiinnostava testata voiko kroppaansa muokata, mutta sinänsä ei pidä ottaa myöskään liian vakavasti.

Ulkonäkötavoitteiden lisäksi harrastan salitreeniä ja liikuntaa myös aivan puhtaasti pääni takia. Salitreeni nollaa päätä paremmin kuin mikään terapia ja akro-ja tankotreeneistä haen itsensä ylittämisen ja kehittymisen tunteita. ( Lisäksi olen addiktoitunut roikkumaan ilmassa ja mielellään pää alaspäin.. ;)  )

Laihduttamisen sijaan edelleen kehottaisinkin etsimään hyvää oloa terveiden elintapojen kautta.

Jos voit hyvin, olet energinen, jaksat hyvin ja nautit elämästä niin painolukemalla (tai edes BMI-luvulla eli painoindeksillä) ei ole paljonkaan merkitystä. Vaa'ankin voi heittää kaapin perukoille. Siinä mielessä olen samoilla linjoilla paljon puhutun vaakakapinan kanssa!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti